Historian sateisin elokuu on nyt nahty taalla Galwayssa. Vetta on todellakin saatu niin paljon, etta sato on karsinyt, elaimet ovat olleet vaikeuksissa pehmenneen maan takia ja teita ja siltoja on ollut pois kaytosta. Jopa jossain kirkoissa on vesi lainehtinut lattioilla.

Oulusta lahtiessani tiesin odottaa sateisia keleja ja olen pukeutunut "suomalaisittain" kunnolla. Olen jopa saanut kommentteja paikallisilta, etta "sinapa olet pukeutunut saan mukaan". Myos paikallisten pukeutumisesta riittaisi kerrottavaa. Jaksan edelleen ihmetella sita, miten kadulla saattaa nahda pienia ja isoja naisia kavelemassa - toisilla varvassandaalit, toisilla turkisvuoriset kelsisaappaat jalassaan ja keli voi olla millainen tahansa. Kerran puolustelin "kurahousujani", etta "aamulla toihin kavellessani satoi". Tuuli on yleensa niin puuskittainen, ettei sateenvarjosta ole paljon apua.

Toistaiseksi olen nauttinut tasta kaikesta. Tassa eraana iltana viikottaista hoitotoimenpidetta tehdessani ilmaantui pieni huoli siita, mista saan apua avanteeni kanssa. En keksinyt vastausta, mutta onneksi tilanne rauhoittui. Yritan pitaa itseni liikkeella ja kavelen reippaasti tyomatkat. Joskus kayn ulkoilemassa ja nauttimassa siitakin mahdollisuudesta. Miten Oulussa olikin aina niin kiire, etten ehtinyt happea haukkaamaan?

Syksy alkoi jo heinakuussa ja sita taitaa riittaa huhtikuulle asti. Teille ystavat toivon varikasta syksya ja ystavien tapaamisia! Taalla jos missa huomaa, miten arvokkaita ystavat ovat. Pitakaa huolta itsestanne ja toisistanne.

Ja lopuksi viela totean, etta pisteita ei riittanyt kaikkien tarpeellisten kirjainten paalle. Ne saa jokainen lukija kuvitella oikeille paikoilleen :-)

Terkuin, Raija