Kesäkuu alkaa olla muisto vain. Eilen illalla "ahkeroimme" pihamaalla, kun rääpisköiksi riutuneet hanhikit saivat kyytiä ja uudet pienet pensaat istutettiin tilalle. Myös ainoa kukkapenkkimme joutui huoltotoimenpiteiden kohteiksi, kun kiskoin sieltä kukkivia peltovalvatteja hukkaan. Kätten jäljet näkyivät nopeasti eli paljon niitä valvatteja siellä olikin!

Kukkivat rikkaruohot olivat melkein ainoita kukkia - kukkapenkin toisella laidalla kukki sinisen violetti pöheikkö, mikä ei näköjään kastelua tai ihmisen hoitoa tarvitse. "Vahvat" yksilöt selviävät ilman tukea, "heikot" uupuvat omien voimien puutteessa tai toisten työntyessä liian voimakkaasti oman reviirinsä ulkopuolelle.

Huh! Väkisinkin tässä alkaa miettiä, kuuluuko itse siihen uupuvien vai työntyvien joukkoon. Ei kukaan meistä halua uupua, mutta tuskin kukaan haluaa olla se toisen hyväksikäyttäjäkään. Tulee mieleen, liekö jossain joku, joka tarvitsisi minun tukeani tai olemassa olemistani juuri nyt. Olisin aivan vapaa ... kunnes pienet ja isot huolet ottavat vallan ja alkavat ohjata toimiani.

On myös todettava jälleen kerran, miten mukava on nähdä se toinen ihminen, joka on kokenut antamani kannustuksen ja olemiseni myönteisellä tavalla. On palkitsevaa saada ojentaa käsi tai onnistua sanomaan oikeita sanoja oikealla hetkellä. Joskus hyvä mieli on kiinni niin vähästä!

Heinäkuu on alkamassa - toivon meille jokaiselle sopivan aurinkoisia kesäpäiviä ja virkistäytymistä!

Kesästä pieninä annoksina nauttien, Raija