Tulee omituinen olo, kun ensin kirjoittaa tähän blogiin ajatuksia ja sitten teksti katoaakin tekstien avaruuteen. Harmittaa ja turhauttaakin. No, ehkä tämä tunnelma sopii tähän muuhunkin saamattomuuden tunteeseen.

Marraskuu on hyvää aikaa nauttia pimeydestä, tähtitaivaasta ja sateista. Vielä ei tarvitse kärvistellä pakkasissa eikä luoda lumia kulkupaikoilta. Kirkkaina aamun hämärinä ja illan pimeinä kannattaa etsiä Jupiteria taivaalta. Itse en ole muistanut sitä tähyillä, vaikka se mielessä onkin ollut. Sellaista muistamattomuutta esiintyy yhä useammin ...

Pimeydestä ei aina jaksa nauttia, valitettavasti. Usein on niin väsynyt olo, ettei jaksa pientäkään askaretta aloittaa. Silti on tunne, ettei ole saanut mitään aikaiseksi työpäivän aikana. Loma olisi tarpeen, vaikka lokakuun lopulla olimmekin syyslomalla vuosien tauon jälkeen. Kävimme mm. Kansallisteatterissa ensimmäisen kerran elämässämme! Erityisen mukava oli tavata näyttelijäystävämme vuosien (25!) jälkeen ja tehdä tutustumiskierros teatteriin ennen illan näytöstä.

Näimme näytelmän Galilein elämästä ja se jätti ajatuksia pohdittavaksi. Onko parempi olla oikeassa vai pystyä jatkamaan elämää? Onko elämä enää arvokasta, jos luopuu tärkeinä pitämistään periaatteista?

Vielä ennen lumia kannattaa ulkoilla ja nauttia hapekkaasta ja kosteasta ilmasta. Riittävästi oikeanlaatuista vaatetta ylle ja reippailemaan syksyn lehtien joukkoon hyvässä seurassa tai yksin! Todella, rentouttava ulkoilu voi virkistää juuri riittävästi, että taas jaksaa uuteen päivään ja viikkoon.

Heijastimet heilumaan pimeään ja kynttilän lämpöä sisälle :)

- Raija