Viime päivinä olemme saaneet nauttia hienoista kevättalven keleistä auringon paistaessa ja hankien kimaltaessa. Olen viettänyt mukavia lomapäiviä Oulussa ja nauttinut leudosta talvisäästä. Viikko sitten sunnuntaina oli pakkasta -22 astetta, mutta muuten on ollut hyviä ulkoiluilmoja.

Jostain olen saanut tietää, että 10000 askelta päivässä tarvitaan siihen, ettei fyysinen kunto ainakaan huonone. Olen syksystä lähtien yrittänyt saada päivän aikana käveltyä tarvittavat askeleet, ja usein se on onnistunutkin. Yleensä taskunreunassa tai vyötärölläni nököttää askelmittari, joka mittaa kaikki arkisetkin askeleeni. Työmatkojen kävelyt tuottavat 6000-7000 askelta ja yritän käyttää rappusia aina, kun se on mahdollista. Kaikki otetut askelet lasketaan, eli kuljetun matkan pituus ei ratkaise, ainoastaan askelten lukumäärällä on merkitystä.

Olen huomannut, että tarvitsen jonkun yksinkertaisen ja säännöllisen liikkumistavan, joka auttaa minua pitämään huolta kunnostani. Kouluajoista on jo niin monta vuotta, etten enää voi syyttää koululiikuntaakaan urheilua kohtaan tuntemastani vastenmielisyydestä ja kun kroppa vanhenee, se raihnastuu nopeasti ilman mitään liikuntaa. Tästäkin minulla on jo kokemusta ja samoin siitä, ettei operaatioiden avulla saada enää uudenveroista.

On itse asiassa ihan hauska seurata, miten askeleet kertyvät. Kun 10000 tulee täyteen, saa siitä hyvän mielen. Kun se jää vajaaksi (tänään jäi puuttumaan 2000 askelta), tulee halu käydä pienellä iltakävelyllä. Mikäs sen mukavampaa, kun kilauttaa kaverille ja kutsua mukaan askelten metsästykseen!

Ottakaa askeleita toistenne luo ja toistenne kanssa,

toivottelee Raija