Eilisiltana osallistuin uuden kirkkoherran virkaanastujaisiin. Joku aika sitten olin vastaavassa tilaisuudessa Kempeleessä, mutta kyllä tämä Irlannin kirkon juhla oli erilainen. Suurin ero oli ehkä siinä yhteistyön määrässä, mikä täällä oli vaadittu juhlien onnistumiseen. Kyseinen kirkko on "kollegiaalinen", mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kirkossakävijät osallistuvat melkein kaikkeen omilla resursseillaan.

Nykyisessä "kotikirkossani" on mielettömän taitava kuoro, jota oli juhlia varten vielä vahvistettu usealla laulajalla. Melkein kävi kipeää, kun kuoro esitti niin upeasti muutaman kappaleen. Muodollisen osuuden jälkeen oli tarjolla iltapalaa, joka oli se varsinainen yhteistyön kruunu. Minut oli pyydetty mukaan tarjoilemaan viiniä, ja ehdin jo rehennellä sillä tehtävällä ennen juhlan alkua. No, loppujen lopuksi en edes koskenut viinipulloon -enkä siis sotkenut kenenkään vaatteitakaan - vaan autoin kahvin ja teen tarjoilussa ja lähinnä jälkien siivoilussa.

Ihmiset olivat tehneet herkullisia kerrosvoileipiä ja monenlaista muuta pientä suuhunpantavaa. Valtaisan yhteistyön tuloksena koko juhlakansa sai vatsansa täyteen ja juhlasta tuli kaikin puolin onnistunut. Oma osuuteni oli varsin vaatimaton, mutta silti olin onnellinen, kun sain johonkin käteni ojentaa. Kertakäyttöastioita ei ollut, joten astioiden jälkikäsittelyssä oli paljon hommaa. "Yhteistyö" jatkui juhlien jälkeenkin ihmisten kodeissa, sillä pestävää oli paljon - minä en ottanut astioita enkä pöytäliinoja pestäväksi, sillä resurssini ovat täällä varsin vaatimattomat.

Mieleeni tuli oma yhdistyksemme ja se yhteistyö, mikä sen pitää hengissä. Yhdistyksemmme tarvitsee aktiivisia toimijoita! Jos tekijöitä on vain muutama, käy toiminta liian raskaaksi niille muutamalle aktiiviselle. Se taas olisi kohtalokasta yhdistyksen toiminnan kannalta! Siksi haluan rohkaista tuomaan omat resurssit ja (vaatimattomatkin?) lahjat käyttöön, jossa yhdistys taas kesätauon jälkeen pystyy tarjoamaan kumppanuutta jäsenilleen. Kuten tuo kollegiaalinen kirkko koostuu seurakuntalaisista, myös yhdistyksemme koostuu sen jäsenistä. Niin pientä tehtävää siellä ei ole, ettei se tarvitse tekijää, eikä niin pientä ihmistä, ettei hänelle löydy tekemistä!

Irlannista terkkuja kertoi Raija