Hei ystävät,

tuossa edellisessä tekstissäni kerroin osallistuvani Mahatma Gandhin muistojuhlaan. Osallistuin ja jaksoin istua koko 2,5 tuntia paikallani. Oli juuri niin monikulttuurinen, kuten odotinkin. Juhlassa esiintyi monenlaisia puhujia erilaisista kirkoista ja muista yhteisöistä. En enää muista, mitä yhteistä on Gandhilla ja Tolstoilla, mutta siitäkin meille kerrottiin ... Gandhi on vaikuttanut monen kulttuurin edustajiin merkittävästi ja hänen opeillaan ja ajatuksillaan on edelleen kosketuspintaa elämässämme.

Vaan kävipä vanhanaikaisesti. Juhlan lopuksi oli tarjolla intialaista ruokaa ja ihanaa teetä. Gandhi oli kuulema kasvissyöjä ja tarjottavat olivat kaikki kasvissyöjälle sopivia. Alkoi jo olla nälkä, joten söin ripeästi oman osuuteni tarjoilusta. Illalla olikin sitten olo hankala. Tuntui, että mahassa olisi ollut joku möykky, joka ei päässyt liikkeelle. Ilmeisesti jonkun nyytin sisällä ollut ruusukaali teki tulpan, joka aiheutti minulle huonon olon moneksi päiväksi. Onneksi jotain kulki läpi kaiken aikaa ja join paljon nesteitä seuraavien päivien aikana. Vasta tänä aamuna eli torstaina alkoi ruuansulatus toimia entisellä mallilla ja lauantai-iltana alkanut tukkeentuminen oli kadonnut kokonaan.

Mieleeni tuli jälleen, että pitäisi löytää täältä kanssakulkijoita, joilta voisin pyytää tukea tarvitessani. Nyt löysin maailmanjärjestön IOA:n sivuilta yhteystiedot Brittein saarilla vaikuttavasta järjestöstä, johon otin yhteyttä. Minulle vastasi välittömästi ystävällinen henkilö, joka välitti tiedusteluviestini edelleen irlantilaiselle yhteyshenkilölle. Odottelenkin nyt, milloin pääsen tekemisiin täkäläisten "promilleihmisten" kanssa.

Teille toivotan rauhallista elämää. Ei kannata kiirehtiä edes herkkuruuan kanssa.

Lokakuisesta pimeästä illasta terveisiä lähettäen, Raija