Tänään oli se kaunis, aurinkoinen kevätilta, jolloin kokoonnuimme Hietasaareen Villa Toivoon. Näin on tehty jo useampana keväänä ja jos oikein muistan, aina on sää suosinut. Se on tärkeää, sillä perinteisesti ohjelmaan kuuluu nuotiotulet ja -makkarat ulkosalla. Osallistujia oli runsaasti ja vaikutti siltä, että jokainen löysi juttukaverin ja viihtyi muiden seurassa. Sisätiloissa oli mukava jatkaa kahvittelulla ja muulla kerhoiltaan kuuluvalla ohjelmalla. Emännät olivat taas täystyöllistettyjä, mutta rutiinilla kaikki sujui. Oli makoisat kakkukahavit oikein oululaisittain. Ne juotiin yhdistyksemme 35-vuotisen taipaleen juhlistamiseksi ihan työn merkeissä, kuten pj.Reijo mainitsi. KIITOS!
Mietin mikä meitä oikein vetää tähän toimintaan mukaan? Keskustelin siitä mm. Makkosen Väinön kanssa. Hän kiteytti asian siihen itsestään selvään asiaan eli sehän on tämän joukon vahvuus eli vertaisten kanssa kokemuksen vaihto. Siitähän käytetään hienompaakin nimitystä "vertaistuki". Sehän se on tärkeintä. Edellisen lauseen kirjoitettuani tuli mieleen, että varsin vähän silti sairauksista puhutaan. Nytkin puhuimme urheilusta, autoista, lapsista ja lastenlapsista ja vaikka mistä.Muistimme myös, että Kainuun kerhon vetäjä Urpo on poissa joukostamme.Kenenkään meidän elämämme ei ole ikuista. Kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä olla mukana. Kiitos puheenjohtaja Reijolle, sihteeri Marjatalle sekä muille toiminnasta vastuussa oleville! Terveiset myös niille jäsenille, jotka eivät tällä kertaa olleet mukana.
Tavataan taas kesän jälkeen kerhossa!

Sara K