Ensinnäkin, oikein hyvää ja antoisaa vuoden 2009 jatkoa kaikille! Toivotaan, että saamme kokea mahdollisimman monta ilon hetkeä tulevina viikkoina ja kuukausina, ne antavat voimaa kohdata myös vastoinkäymiset. Senhän tiedämme kokemuksesta, että molempia kuuluu normaaliin elämään ja arkeen.

Viime päivinä olen soitellut ja ollut yhteyksissä useisiin yhdistyksemme jäseniin sihteerin tehtäviä hoitaessani. Keskustelujen innoittamana ryhdyin purkamaan meidän yhteisiä tuntojamme näin sähköisesti. Nimittäin, poikkeuksetta ja spontaanisti, keskustelut ovat ohjautuneet ILOON, jota koemme toistemme seurassa, kerhoissa, retkillä, juhlissa, erilaisissa kohtaamisissa. Olen ollut rehellisesti sanoen lähes hämmentynyt näistä yhteneväisitä tunnoista.

Onkohan niin, että jokainen meistä ilcolaisesta on joutunut läpikäymään melko kovia juttuja elämässään ja näin olemme oppineet huomaamaan ja arvostamaan pieniäkin ilonaiheita. Kun sitten kohtaamme toisiamme tai kun meitä on isompi joukko koolla, pienistä iloista kasvaa yhteinen ILON ILMAPIIRI, olkoonkin että vatsaa kivistää, selkää kolottaa ja muutenkin saattaa olla enemmän tai vähemmän raihnainen olo. Tutkittu juttuhan on, että hyvä seura ja ennen kaikkea sen aikaan saama hyvä mieli helpottavat fyysisiä kipujakin, vähintäänkin lisäävät voimavaroja kohdata jokapäiväisen elämän ongelmia.

Iloa teille kaikki Ilco-ystävät, vaikkapa välillä kyynelten läpikin, siitä huolimatta iloa!

Tv. Malla (=Marja-Leena O./sihteerskä)