Tuli niin hyvä mieli, kun kesken kokouksen henkilökohtainen puhelimeni soi. Numero oli vähän outo, mutta jotain tuttuakin siinä oli, joten vastasin asiallisesti omalla nimelläni. Sieltä soitti ystävällinen naishenkilö, joka tiedusteli, vieläkö käytän tarvikejakelun palveluja. Oli kuulema niin pitkä aika siitä, kun edellisen kerran olin palvelussa vieraillut. Selitin, että tarve kyllä jatkuu ja että käyntikin on jo tehtävälistalla, mutten ole vielä saanut sitä toteutettua.

Oli mukava, kun niin huolehdittiin. Ajattelin, että nyt tietojärjestelmä oli toiminut hyvin - olihan oikea henkilö tavoitettu ja asia lähtenyt liikkeelle palveluntarjoajan puolelta. Joskus aiemmin olivat tietoni kadonneet ja jouduin ulkomuistista valikoimaan ne tuotteet, jotka vein mukanani.

Myös nyt olin lähellä kadota :)

Elän - olen siis olemassa. Sitä samaa toivotan teille kaikille!

Hyvää adventin odotusta ja tapaamisiin vielä tässä marraskuussa kerhossa ja joulukuussa pikkujoulujen merkeissä,

- Raija