Tämänvuotinen pikkujoulumme vietettiin talvisissa olosuhteissa. Luonto oli kauniin valkoinen, lunta oli sopivan runsaasti, mikä on omiaan virittämään mielet jouluisiksi ja yhteisen juhlan viettoon. Oulun Seudun Ilcon  vastuuhenkilöt olivat nähneet paljon vaivaa tilaisuuden suunnittelussa ja toteutuksessa. Ohjelman esittäjiä  löytyi omasta joukosta. Saimme kuulla Aarno Strömmerin lapsuuden joulun muistelua. Annan suuren arvon esitykselle. Luulen, että se herätti muissakin kuulijoissa omia, herkkiä jouluisia muistikuvia. Ne ovat tärkeitä itse kullekin.

Kirstin, Hannelen ja Leenan esittämä "kosintalaulu"oli mukava sketsi ja sopi hyvin pikkujouluun. Samoin Veijon ja Topin murrejuttuesitys oli hauska..Entäs sitten Tertun ja Elsin sketsi, kyllä naurua irtosi! Ohjelmassa oli myös tanssiryhmän esitys. Saimme nähdä sikermän historiallisia tansseja. Oli todella nautittavaa katseltavaa ja harvoin nähdään tällaisia tanssiesityksiä. Kiitos heille.! Marjatta ja Jorma Veijalaisen tytär tuntui olevan ryhmän ohjaaja. Ihailtavaa osaamista ja lahjakkuutta. Menestystä ryhmälle!

"Jouluruokaa tarjoo kunnon väki"..lauletaan joululaulussa. Sitä oli taas tarjolla. Oman lisänsä toi se, että henkilökunta esitteli tarjolla olevan menyyn ammattitaidolla ja sai tuntemaan, että olemme tervetulleita joulupöytään. Ruoka oli todella hyvää.

Viereisestä salista alkoi jossain vaiheessa kuulua melko kovaaäänistä musiikkia. Illan mittaan lähdin jaloittelemaan ja ketäs sieltä löytyi: omia entisiä työtovereitani, jotka olivat viettämässä pikkujouluiltaa. Ihan mukava yllätys. Vaihdettiin kuulumisia ja kerroin jotain Oulun Seudun Ilcostakin. 

Unohtuiko jokin? En kirjoittanut muistiin asioita, joten olen saattanut jättää pois jotain tärkeää. Topi saa jatkaa. Sara

Pikkujoulussa sain osakseni paljon huomiota.Oulun Seudun Ilco muisti minua monin tavoin. Erityisesti arvostan saamiani, käsintehtyjä lahjoja. Oulun Seudun Ilco lahjoitti villsukat, jotka Ritva Välheikki on kutonut. Samanlaisia ei ole kenelläkään muulla, ne ovat ainutlaatuiset, eikä niitä tulla kumisaappaisiin työntämään.

Marjatta Veijalainen oli tehnyt minulle Oulun Seudun Ilcon puolesta raameissa olevan kiitoskortin (taulun), muistoksi menneestä puheenjohtajakaudestani.  Se on tehty sellaisella käsityötekniikalla, jota en ole ennen edes tiennyt olevan olemassakaan! Sain paljon  kauniita sanoja ja halauksia, joista suuret kiitokset.

Hyvää Joulua ja Menestystä Uudelle Vuodelle,  kaikille teille ystävilleni ja tapaamisiin ! Topi