Otsikko antaisi olettaa, että pihallamme kukkivat auringonkukat. Näin ei ole. Panin maahan monen monta siementä, tiedättehän ne isot ja litteät, joissa luulisi olevan elämää. Maan muokkasin ja paikat merkkasin. Vain harva on elinkelpoinen. Yksikään ei ole nupulla, en ainakaan havaitse. Toisin on mansikoitten laita. Muutama vuosi sitten istutimme pieneen plänttiin mansikantaimia lastenlapsia varten. Sato oli niukka ja piti tarkasti pitää huolta, että jokainen sai vuorollaan ja yhtä monta. Nyt niitä ei enää hoideta, mutta ne hoitavat itse itsensä ja levittävät rönsyjään. Nyt mansikka-aikaan joka päivä on löytynyt vähintään yksi mansikka. Pojilla on jo omalla pihallaan mansikkamaa, mutta tulipahan opetettua hieman luonnontiedettä heille ja pähkäiltyä kasvun ihmettä. Miten samasta maasta tulevat kukat ja mansikat, tillit ja salaatit ja ihan oikean värisenä ja makuisena. Ei sitä aikuinenkaan osaa selittää.

Kesästä ja lämmöstä kiitollinen

Sara