Hei ystävät,

kevättä kohti ollaan menossa ja päivät pitenevät melkein silmissä!

Kirjoitin juuri srilankalaiselle tuttavalleni, että parhaillaan nautimme hyvästä talvesta, lunta on luonto pullollaan eikä paukkupakkasetkaan rassaa. Totesin myös, etten suuresti kylmyydestä nauti - vaikka olisin kuin kävelevä vaatenaulakko. Eniten minua vaivaavat palelevat sormet! Tänäänkin jo viiden asteen pakkasessa sain sormeni valkoisiksi ja kipeiksi moneksi minuutiksi, ennen kuin alkoi taas veri kiertää. Onkohan ilmiö tuttu monille yhdistyksemme jäsenelle? Monesti mietin, johtuuko herkkä paleltuminen perustaudista vai ainoastaan siitä, että erään työrupeamani aikana jouduin työskentelemään hetkiä pakastimessa ja palellutin siellä sormeni oikein kunnolla.

Päivä ja viikko kerrallaan etenevät myös työt. Odotan edelleen sitä hetkeä, jolloin voisin rauhassa hengähtää ilman, että takaraivossa kolkuttelisi tekemättömät luennot, harjoitukset ja muut tehtävät. Kotitöistä puhumattakaan! Kun mieli on ahdistunut työkuorman alla, ei ole mitään halukkuutta "normaaliin" aktiivisuuteen. Toissapäivänä minut saatiin houkuteltua kirkkokahvien keittoon ja nyt on hyvä  mieli, kun hommaan ryhdyin. Tällä kertaa ei ollut isoja ongelmiakaan, etenkään kun eräs paikalla ollut osasi käynnistää astianpesukoneen ...

Valoisaa kevättä ja valoisaa oloa toivotellen, Raija