Oikein Hyvää, Ilon ja Onnen hetkien täyteistä alkanutta vuotta kaikille Ilcolaisille ja teille, jotka ette vielä joukkoomme kuulu. t. Henttu

Perinteisiimme kuuluu osallistua kauneimpien joululaulujen tilaisuuteen näin joulua odotellessa. Se on tärkeää, koska varsinainen syy valmistella joulua saattaisi muutoin jäädä vähemmälle huomiolle. Irrottautua kotitöistä ja istua kirkkosalin rauhassa, kannattaa kokea. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin tilaisuuden avasi piirin pj.Marjatta Blanco Segueiros. Ohjelma oli koottu siten, että tilaisuudessa oli yhteislaulun lisäksi yksinlauluesityksiä ja kuorolaulua. Yksinlauluja esittivät Kreeta Nissinen ja Heikki Sassi. Kuorot olivat Oulun NMKY:n Friidut ja Lakeuden Laulun kuoro. Säestäjä oli Ahti Sepp, hän johti myös esitykset.

Yhteislauluiksi oli valittu ne tavallisimmat ja tutuimmat. Oletukseni on, että näin jokainen voi tuntea ja kokea vuosien jatkuvuuden ja toisaalta asioiden pysyvyyden. Paljon oli mukana uusiakin joululauluja. Minulle ovat uusia ne, joita ei ollut vielä omassa lapsuudessani, eikä kouluaikoina. Yritän valita nyt ohjelmasta sen minulle tärkeimmän laulun. Se on:Maa on niin kaunis. Sara K

Tämänvuotinen pikkujoulumme vietettiin talvisissa olosuhteissa. Luonto oli kauniin valkoinen, lunta oli sopivan runsaasti, mikä on omiaan virittämään mielet jouluisiksi ja yhteisen juhlan viettoon. Oulun Seudun Ilcon  vastuuhenkilöt olivat nähneet paljon vaivaa tilaisuuden suunnittelussa ja toteutuksessa. Ohjelman esittäjiä  löytyi omasta joukosta. Saimme kuulla Aarno Strömmerin lapsuuden joulun muistelua. Annan suuren arvon esitykselle. Luulen, että se herätti muissakin kuulijoissa omia, herkkiä jouluisia muistikuvia. Ne ovat tärkeitä itse kullekin.

Kirstin, Hannelen ja Leenan esittämä "kosintalaulu"oli mukava sketsi ja sopi hyvin pikkujouluun. Samoin Veijon ja Topin murrejuttuesitys oli hauska..Entäs sitten Tertun ja Elsin sketsi, kyllä naurua irtosi! Ohjelmassa oli myös tanssiryhmän esitys. Saimme nähdä sikermän historiallisia tansseja. Oli todella nautittavaa katseltavaa ja harvoin nähdään tällaisia tanssiesityksiä. Kiitos heille.! Marjatta ja Jorma Veijalaisen tytär tuntui olevan ryhmän ohjaaja. Ihailtavaa osaamista ja lahjakkuutta. Menestystä ryhmälle!

"Jouluruokaa tarjoo kunnon väki"..lauletaan joululaulussa. Sitä oli taas tarjolla. Oman lisänsä toi se, että henkilökunta esitteli tarjolla olevan menyyn ammattitaidolla ja sai tuntemaan, että olemme tervetulleita joulupöytään. Ruoka oli todella hyvää.

Viereisestä salista alkoi jossain vaiheessa kuulua melko kovaaäänistä musiikkia. Illan mittaan lähdin jaloittelemaan ja ketäs sieltä löytyi: omia entisiä työtovereitani, jotka olivat viettämässä pikkujouluiltaa. Ihan mukava yllätys. Vaihdettiin kuulumisia ja kerroin jotain Oulun Seudun Ilcostakin. 

Unohtuiko jokin? En kirjoittanut muistiin asioita, joten olen saattanut jättää pois jotain tärkeää. Topi saa jatkaa. Sara

Pikkujoulussa sain osakseni paljon huomiota.Oulun Seudun Ilco muisti minua monin tavoin. Erityisesti arvostan saamiani, käsintehtyjä lahjoja. Oulun Seudun Ilco lahjoitti villsukat, jotka Ritva Välheikki on kutonut. Samanlaisia ei ole kenelläkään muulla, ne ovat ainutlaatuiset, eikä niitä tulla kumisaappaisiin työntämään.

Marjatta Veijalainen oli tehnyt minulle Oulun Seudun Ilcon puolesta raameissa olevan kiitoskortin (taulun), muistoksi menneestä puheenjohtajakaudestani.  Se on tehty sellaisella käsityötekniikalla, jota en ole ennen edes tiennyt olevan olemassakaan! Sain paljon  kauniita sanoja ja halauksia, joista suuret kiitokset.

Hyvää Joulua ja Menestystä Uudelle Vuodelle,  kaikille teille ystävilleni ja tapaamisiin ! Topi

Vuosi on niin pitkällä, että tämän viikon torstaina oli vuoden viimeinen kerhoilta. Osallistujia oli runsaasti ja tunnelma oli taas leppoisa. Puheensorinaa on hauska kuunnella, se kertoo viihtymisestä ja yhdessäolon tärkeydestä. Tenho Kouvalaisella oli ollut syntymäpäivä ja hän tarjosi joulusesongin alkajaisiksi torttukahvit. Kyllä maistui.

Olin huomaavinani, että jokaiselle riitti puhekumppani tai useampi. Meidän pöydässämme kuiskittiin tulevasta pikkujouluohjelmasta ja sovittiin "roolivaatteista". Muu on vielä ohjelman osalta salaista.

Milja sai pienen palkinnon Vuokatin syysretken urheilusuorituksestaan. Hän nimittäin keilasi elämänsä ensi kertaa ja teki "kahdeksan täyskaatoa" ja taisi olla paras kaikista, hyvä Milja!

Kyllä me muutkin olemme harrastaneet liikuntaa syksyn aikana. Kerhossa palautettiin kuntokortit ja niiden tulokset ja mahdolliset palkinnot arvotaan pikkujoulussa.

Kerhossa oli myös tuote-esittely. Arja-Liisa Huotilainen esitteli Aloevera-ja Nikken tuotteita sekä koruja. Tuotteet kiinnostivat ja kauppaakin syntyi. 

Lopuksi oli tietysti perinteisesti arpajaiset. Kerholaiset olivat tuoneet runsaasti arvottavaa.

Seuraava tapaaminen on pikkujoulussa perjantaina 9.12.klo 18.00 Rauhalassa, Mannenkatu 1. 

Sara K ja niskan takana kommentaattorina Topi K

Hyvää marraskuuta - kohta puolessa matkassa tätäkin kuuta eletään.  Viime talvena oli ensilumi jo maassa isäinpäivänä - nyt saamme isiämme juhlia ilman maan valkeutta. Mutta eipä se lumen puute ihanaa juhlapäivää sen huonommaksi tee.

Onkohan ajan kuluminen jotenkin nopeutunut, kun ei tahdo matkassa pysyä, vai ikäkö se tuo hitautta ja siksi ajan nopeutumsta epäilen Kohta on taas pikkujoulujen vietto edessä ja niinpä yhdistyksemme väkikin kokoontuu Rauhalaan hyvän ruuan, joululaulujen ja hienon seuran ääreen 9.12 klo 18.00. Tervetuloa kaikki ilmoittautuneet ja te jotka ette ole vielä ilmoittautuneet, niin vielä ehtii ottaa yhteyttä allekirjoittaneseen ja tulla mukaan.

Helena

044-3574812

Tervehdys rakkaat ystävät. Pitkä aika on edellisestä kirjoittelusta niin minulta kuin muiltakin blogin kävijöiltä.

Ihanalle kesälle on jätetty jo hyvästit ja syksyä on eletty aika kosteissa oloissa pitkän aikaa. On todella lohdutonta näkyä ollut maaseudun pellot. Ei ole pottufarmareilla, eikä muilla maanviljelijöillä ollut menemistä syystöihin pellolle, kalusto kun on uponnut oitis liejuun. Ajatus vain tuli mieleen, kun "renki" ei päässyt tänä syksynä velipojan pelloille syyskyntöjä tekemään   Talvi kolkuttelee jo ovelle, yksi pakkasyökin on jo ollut. Toivokaamme, että saamme pysyvän lumipeitteen heti, kun lunta alkaa satelemaan -  viime talvenahan ei tarvinnut loskakeleissä tarpoa ollenkaan. Saa sitten nähdä pitääkö ennustukset paikkansa ja saamme vielä hyytävämmän talven kuin viime talvi oli, siis ihan entivanhasen kunnon talven.

Eilen 21 iloista Ilcolaista oli mukana Vuokatin kokous- ja virkistysmatkalla. Starttasimme klo 8.00 Oulusta Pohjolan Matkojen autolla kuskinamme tuttu ja turvallinen Raimo - takaisin lähtöpisteessä olimme n. 21.00 maissa. Vuokatinhovissa meitä oli vastassa Kainuun kerhon aktiiviset vetäjät Urpo ja Vuokko. Päivän aloitimme klo 11 maittavalla lounaalla ja jatkoimme syyskokouksen vietolla. Mielenkiintoista oli, että Kainuulaisia ilcolaisia ei ollut tullut paikalle ketään muita kuin Urpo ja Vuokko. Syyskokous kulki jouhevasti Urpon johdolla ja Marjatan hoitaessa kokouksen kulun kirjaamiset. Henkilövalinnat ym. sujuivat hallituksen esityksen mukaisesti - onneksi aktiivista keskusteluakin asiat herättivät. Tervetuloa hallitukseen kaikki uudet jäsenet, kiitos kaikille heille sekä jatkaville vanhoille. Toivon antoisaa ja rikasta hallituskautta uudella joukolla.

Päiväkahvien jälkeen saimme kuulla mielenkiintoisen selvityksen Viestivä Kainuu kumppanuushankkeesta ja projektin toteutuksesta järjestökoordinaattori Liisa Klemetiltä. Täytyy todeta, että kyllä kuulosti paljon ihmisläheisemmältä toiminnalta Kainuun malli kuin meidän Oululaisten oma K-keskustoiminta - valitettavasti..Osoitteet:  www.viestivakainuu.fi ja www.kainuu.fi/jarjestot

Iltapäivällä oli liikuntatunnin vuoro. Puolet lähti keilaamaan tai katsomaan mielenkiintoista pallon vieritystä, toinen puoli ulkoilemaan kauniiseen syyskeliin Vuokatin luontoon ja osa jäi muuten vain rentoutumaan Vuokatinhoviin 

Iltapäivän päätteksi oli retki Rytilahden majalle l. seurakunnan leirikeskukseen Sotkamoon. Olihan meitä vastassa upea maja. Sotkamon kirkkoherra esitteli meille leirikeskuksen historiaa ja saimme tutustua keskuksen moninaisiin tiloihin. Olihan aivan uskomattoman upeat tilat ja maisemat. Seurakunta tarjosi meille lopuksi kahvit lisukkeineen. Taisi muillekin jäädä tunne, että tänne voisimme palata vaikka jo ensivuonna syysretkelle.

Kiitos kaikille mukanaolijoille.

Seuraava kerho Oulussa aleksinkulman Iso-Hansa salissa on torstaina 27.10.11 KLO 17.30,jolloin mukana on Juha Kemppainen. Tervetuloa!!

Syysterveisin Henttu

Hei kaikille!

Löysimme sattumalta Finnilcon sivuilta (Jäsenyhdistykset) Turun seudun Ilcon kohdalta hienoja valokuvia kesäpäiviltä Kerimäeltä sekä Lapin Ilcon 20v. juhlista Rovaniemeltä. Jos kiinnostaa, löydät ne helposti valokuva-albumista, jossa on omat kuvakansiot molemmista tapahtumista. Mukavia kesäpäiviä!

Kinnuset

Hei kaikki!

Kesän odotus on takana ja tämän kesän tapahtumista on jo monet koettu. Sää on suosinut ja tänään on sitten sadepäivä. Pitkä hellejakso koetteli voimia, mutta kaikki meni hyvin, mitään pahempaa ei tapahtunut. Viime viikolla olimme Helsingissä ja sen ympäristössä tapaamassa vanhoja, uskollisia ystäviämme. Tapasimme mm.Loviisassa. Löysimme hyvän ravintolan ja onnistuimme saamaan kabinettitilat, jolloin yksityiset puheemme eivät kantautuneet koko ruokasalin asiakkaiden tietoon. Olemme jo kaikki siinä iässä, että helteellä pitkä kävelylenkki kaupungissa ei tule kysymykseen. Keksimme hyvän ratkaisun: teimme pienen laivaristeilyn Svartholmaan. Matkan aikana oli mukava istua ja jutustella. Illaksi saimme vielä kyläilykutsun. Yksi ystäväpariskunnistamme ei voinut osallistua päivän retkeen. Syy oli meille hyvin tuttu: lapsen-lapsen hoito! Sellaista elämä nykyään on ja hyvä niin, että voidaan osallistua lasten elämään käytännöllisellä tavalla. Kotiin tultua tulikin sitten jo Ilco-ystävät ja- asiat mieleen. Mallan ja Hentun kanssa on aloitettu syksyn tapaamisten ja virallisten kokousten valmistelu. Nähdään pian!

Topi ja Sara

Pitkän, kylmän, lumisen ja vielä tuulisenkin talven jälkeen koitti hartaasti odotettu kevätretki. Tällä kertaa se oli osallistuminen sekä Finnilcon kevätkokoukseen että Lapin Ilco ry:n 20-vuotisjuhlaan Rovaniemellä. Matka tehtiin Pohjolan Matkan turvallisessa kyydissä. Perillä saatiin asua maineikkaassa ja historiallisessa Pohjanhovi-hotellissa Ounasjoen rannalla. Matkajärjestelyt olivat taas onnistuneet hyvin, kiitos matkanjohtajan Helena Rahjan! Kokous sujui jouhevasti ja näyttelyihin tutustumiseen jäi sopivasti aikaa. Aika moni ehti käydä tutustumassa Rovaniemen keskustaan. Entäpä iltajuhla! Lapin Ilcon 20-v. juhlaan sisältyi virallisen ohjelman lisäksi ainutlaatuinen ympäristö, jota kannattaa muistella sitten "vanhana". Paikka sijaitsee Napapiirillä ja on nimeltään Santamus (tulikohan oikein). Ihmetellä sopii, miten paljon mielikuvitusta, viitseliäisyyttä ja monipuolista lahjakkuutta vaaditaan sellaisen ympäristön ja ohjelman aikaansaamiseen. Meillä jäi mieleen mm. se rakennuksen sisällä oleva joki lohiparineen, Anna ja Otto nimeltään! Kiitos kaikille, jotka olivat myötävaikuttamassa retken toteutukseen. Kotimatkakin sujui mukavasti, Merihelmi-niminen paikka oli sopiva taukopaikka. Yllätykseksi sieltä löytyi Topille mukavat, Sievin Jalkineen leveälestiset kengät. Niille oli tarvetta. Tulipa tyytyväinen ja kiitollinen olo, että saatiin olla mukana. Sara ja Topi

Pakkaset ovat pitäneet meitä kipakassa otteessaan jo yli viikon - no, nämä ilmat ovat kyllä olleet aikalailla sellaisia, millaiset ovat muistot lapsuuteni talvista. Öisin vesi jäätyi tuvassa vatiin/astioihin, seinät olivat yli puolen välinvalkeassa paksussa kuurassa ja ikkunat umpijäässä. Me lapset sulattelimme ikkunoihin sormilla silmänreikiä, että näimme jotain ulos. Kouluun ei tarvinnut hiihtää,  jos pakkasta oli -35 ja enemmän. Silloin ei ollut päälle laittaa toppahousuja, pelkät päässinpäkkimät villasukkahousut, villapusero, pipo, kaulaliina ja hiihtohousut. Talvikenkinä oli silloin hiihtomonot  

Nyt ei tarvi palella, kun on untuvatakki, toppahousut, säärystimet (suurkiitos niistä Ritvalle), huopatossut,pipo ja pipon alla putkihuppu. Kyllä on hyvät olot meikäläisillä.

Kalevassa oli aamulla, että suomessa kuolee tuhansia ihmisiä kylmään. Jo -12 asteesta alkaa kuolemantapaukset  lisääntyä, aivoverenvuodot ja sydäninfarktit. Ilmenee viiveellä kylmien jälkeen. Kuis nyt käy kun mittarit on huidelleet -40:ssä jo yli viikon ja jatkuu vielä ens viikolla. Toivotaan, että kunto kaikilla kestää. Lämmin pukeutuminen on siis ehdoton asia, jos meinaa terveytensä säilyttää. Ei ole sanonnalla "kylmä karaisee" siis enää painoarvoa.

Tervetuloa 24.2 Ilcolaisten omaan kokoontumiseen Ouluun Aleksinkulmaan klo17.30. Kelalta tulee 2 hlöä kertomaan Kelan etuuksista, aikaa on kysymyksille ja vastauksille. Leena ja Sinikka huolehtivat meidän hyvinvoinnistamme hyvillä tarjoiluilla. Oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille. T. Henttu

On menossa vuoden viimeinen päivä. On yksi niistä sinisistä hetkistä, joita olemme saaneet ihailla joka vuosi - ja taas saamme. Hienoa!

Liian usein emme näe sitä kauneutta ja hyvyyttä, mikä meitä ympäröi. Joskus se on tosi vähäistä ja vaatimatonta, mutta yleensä sitä kuitenkin ON.

Aatonaattona kävimme ostamassa meille joulukuusen, joka oli säkissä ja umpijäässä. Jäljellä oli vain erilaisia rupukuusia, pitkiä ja pätkiä, joista näytti puuttuvan oksat juuri keskivaiheilta. Halpojakin olivat jo. Joku oli pakko kuitenkin ottaa mukaan ja hyvin se mahtui peräkonttiin. Sulattelimmme sitä vuorokauden ja aattoaamuna nostimme olohuoneeseen. Varovasti irrotettiin verkko ympäriltä ja voilá!

Siitä rupukuusesta sukeutui niin kaunis kuusi, että jälleen kerran meillä on kaunein kuusi ikinä :)

Joulu jatkuu vielä loppiaiseen, mutta jo nyt saa todeta, ettei isompia ongelmia ole ollut läheisten ihmisten kesken eikä ihmisten sisälläkään. Se on hyvä syy olla kiitollinen! 

Sininen hetki taisi ehtiä päättyä. On hyvä aika toivottaa kaikille Ilco-ystäville terveellistä ja virkistävää uutta vuotta 2011!

Kiitos rakkaat pussihukkaystävät kaikista mukavista hetkistä ja kokemuksista, joilla olen saanut jälleen rikastua yhteisissä tapaamisissamme kuluneena vuonna. Jos nuo "rikkaudet" saisi muutettua euroiksi, niin tässähän saattaisi elämäkin kummasti helpottua - mutta kun ei voi    

Nyt tälläinen tuli mieleeni, kun olen autokkeen käynnistysongelmien kanssa taistellut koko talven, kuten myös suolitukosten ja kovien mahakipujen kanssa, mutta elämä on - eikös suuri suomalainen filosofimme M. Nykänenkin ole niin todennut    Eilen piti pirssi vinssata trailerin päälle ja viedä se paikalliseen korjaamoon tänne Siikajoen Karinkantaan. Oli kyllä firman omistaja NIIN ystävällinen ja palveluhenkinen, kun suostui ottamaan auton sinne muiden urakoitten päälle. Tuli itse vielä sen illalla -24 asteen pakkasessa hakemaan. Yhessä sitten autoa trailerin päälle värkättiin. Automaattilootalla varustettua kulukuneuvoa kun ei saa hinata, niin oli k.o kuljetusmuoto pakollinen.

Auto oli seisonut käynnistämättä viimeviikon keskiviikosta ja myös kokenut aatonaaton -32 asteen pakkasen. Kun Ouluun lähtöä aloin toissapäivänä tehdä, niin akku oli aivan tyhjä   No, eiku Raaheen laturin ostoon. Akun lataus yön yli täyteen. Eilen aamulla taas käynnistämään - ei mitään eloa. Ei saa soppaa oli päätelmäni, koska kuitenkin starttasi hyvin. No, siinä miettimähän, että taitaapi olla polttoainesuodatin yms. värmeet jäässä - enhän ollut tehnyt autolle talvihuoltoakaan ja diisseli kun on, niin soli tosi paha moka. Öljykin oli ku jääkaapissa ollutta siirappia  

Eiku Ouluun suodattimien ja talviöljyjen ostoon. Tulevan huollon loppusuoritus ja eiliset Oulusta haetut kamppeet autoon sai nyt tämän jutun näin syrjähtämään sivuraiteilleen. Sisäinen rikkaus on kuitenkin se tärkein elämää kantava ja - ihastuttava asia, eikä tuo maallinen rikkaus. Mutta, kieltämättä juuri tällä hetkellä epäilen suuresti tuota minun tähän astista ajatustani rikkaudesta

Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille pussihukka ystävilleni sekä kaikille muille myös.

- Henttu -

 Taas se koettiin, yhdessäolostakin aistii tukea ja ammentaa voimaa! Pikkujoulussa oli tilaisuus tavata iso joukko vertaisia ja muita tukijoita. Koko toimintavuosi on ollut merkityksellinen ja antoisa. Kerhoissa on ollut runsaasti osallistujia ja muutama uusi jäsenkin on uskaltautunut mukaan. Kerhotoiminta on laajentunut Raahen kerhoksi, ennestään meillä on Kainuun- ja Jokilaaksojen kerhot.Toivon, että te muutkin tunnette mielihyvää yhteisestä tekemisestämme ja haluatte edelleenkin tukea ja kehittää vertaistukeamme mm. kerhotoiminnassa.

Hyvän joulun toivotuksin

Topi ja "adjutanttinsa" Sara

Tuli niin hyvä mieli, kun kesken kokouksen henkilökohtainen puhelimeni soi. Numero oli vähän outo, mutta jotain tuttuakin siinä oli, joten vastasin asiallisesti omalla nimelläni. Sieltä soitti ystävällinen naishenkilö, joka tiedusteli, vieläkö käytän tarvikejakelun palveluja. Oli kuulema niin pitkä aika siitä, kun edellisen kerran olin palvelussa vieraillut. Selitin, että tarve kyllä jatkuu ja että käyntikin on jo tehtävälistalla, mutten ole vielä saanut sitä toteutettua.

Oli mukava, kun niin huolehdittiin. Ajattelin, että nyt tietojärjestelmä oli toiminut hyvin - olihan oikea henkilö tavoitettu ja asia lähtenyt liikkeelle palveluntarjoajan puolelta. Joskus aiemmin olivat tietoni kadonneet ja jouduin ulkomuistista valikoimaan ne tuotteet, jotka vein mukanani.

Myös nyt olin lähellä kadota :)

Elän - olen siis olemassa. Sitä samaa toivotan teille kaikille!

Hyvää adventin odotusta ja tapaamisiin vielä tässä marraskuussa kerhossa ja joulukuussa pikkujoulujen merkeissä,

- Raija 

Tulee omituinen olo, kun ensin kirjoittaa tähän blogiin ajatuksia ja sitten teksti katoaakin tekstien avaruuteen. Harmittaa ja turhauttaakin. No, ehkä tämä tunnelma sopii tähän muuhunkin saamattomuuden tunteeseen.

Marraskuu on hyvää aikaa nauttia pimeydestä, tähtitaivaasta ja sateista. Vielä ei tarvitse kärvistellä pakkasissa eikä luoda lumia kulkupaikoilta. Kirkkaina aamun hämärinä ja illan pimeinä kannattaa etsiä Jupiteria taivaalta. Itse en ole muistanut sitä tähyillä, vaikka se mielessä onkin ollut. Sellaista muistamattomuutta esiintyy yhä useammin ...

Pimeydestä ei aina jaksa nauttia, valitettavasti. Usein on niin väsynyt olo, ettei jaksa pientäkään askaretta aloittaa. Silti on tunne, ettei ole saanut mitään aikaiseksi työpäivän aikana. Loma olisi tarpeen, vaikka lokakuun lopulla olimmekin syyslomalla vuosien tauon jälkeen. Kävimme mm. Kansallisteatterissa ensimmäisen kerran elämässämme! Erityisen mukava oli tavata näyttelijäystävämme vuosien (25!) jälkeen ja tehdä tutustumiskierros teatteriin ennen illan näytöstä.

Näimme näytelmän Galilein elämästä ja se jätti ajatuksia pohdittavaksi. Onko parempi olla oikeassa vai pystyä jatkamaan elämää? Onko elämä enää arvokasta, jos luopuu tärkeinä pitämistään periaatteista?

Vielä ennen lumia kannattaa ulkoilla ja nauttia hapekkaasta ja kosteasta ilmasta. Riittävästi oikeanlaatuista vaatetta ylle ja reippailemaan syksyn lehtien joukkoon hyvässä seurassa tai yksin! Todella, rentouttava ulkoilu voi virkistää juuri riittävästi, että taas jaksaa uuteen päivään ja viikkoon.

Heijastimet heilumaan pimeään ja kynttilän lämpöä sisälle :)

- Raija

Laila kertoi kommentissaan aiemmin lokakuussa erilaisia vinkkejä suolaliuoksen käyttöön.

Monista vinkeistä voi tosiaan olla helpotusta arkeen ja olisi mukava saada tietää niistä.

Itse olen usein mainostanut sukkahousuniksiäni. Jalkateristä rikkoontuneista sukkahousuista leikataan housuosa talteen ja lopuilla pyyhitään pölyt ja heitetään roskiin. Housuosalla voi sitten mukavasti sitoa pussin paikoilleen, jottei se heilu ja hölsky :)  Sukkahousut ovat ihmekudosta - vaikka lahkeet leikkaa, ei kudos lähde purkautumaan.

Kertokaahan lisää käyttökelpoisia tai kokeilun arvoisia vinkkejä!

Syksyisissä tunnelmissa, Raija

Syksy todellakin jatkuu vielä ainakin muutaman päivän. No, lunta on vasta ennustettu, joten toivottavasti syksy oikeasti jatkuu vielä viikkoja.

Olipa mukava palauttaa mieleen Hailuodon reissu, kun luin Hentun kirjoituksen. Me panimme osan Luovon leivästä pakastimeen ja viimeksi tänään söin tuoretta ruisleipää. Totesinkin, että siinä on sellainen "reilu" maku. Minulla oli hyvä tuuri siellä ruokailun suhteen, sillä kasvisruoka oli todella ihanaa. Harvoin saa niin herkullisia kasvispihvejä!

Syksy on kulunut tähän asti tosi nopeasti. Kerhoiltakin vilahti kaikessa kiireessä. Tänään syyskokouksen yhteydessä vilkaisin vieraskirjaa ja näytti kerhossa olleen mukavasti porukkaa.

Syyskokouksessa oli harvinaisen vähän osanottajia. Tavallisesti meitä on ollut yli 30 ja nyt taisi olla juuri ja juuri yli 20. Joskus näinkin - olisiko ollut liian paljon päällekkäistä aktiviteettia tarjolla paikkakunnalla? Oli kuitenkin mukava huomata, että "ulko-oululaisia" oli mukana :)  Tapaamisiin siis uudelleen!

Olemme saaneet nauttia loistavan värikkäästä syksystä.

Iloa ja eloa toivotellen, Raija

Lauantaiaamu valkeni sateisen hämäränä päivänä hyvin valvotun yön jälkeen. Taas sai maksaa kalliisti  = univelkaa    siitä, kun antoi himoilleen vallan. Illalla nautiskelin pari pitzan palaa ja eikös vain, seurauksena jälleen kerran oli yö yhtä ...., pahoinvointia ja tuskaa. Jokaisen suolitukoshommelin jälkeen päätän, että en enää koskaan syö tätä,mikä nyt milloinkin oireet saa aikaan, mutta liian usein sitä itsensä tuosta suolitukoskurimuksesta löytää. Aamun valjettua ei siis tuntunut olo kovin pirteältä ja mukavalta ja edessä olisi vielä Hailuodon retkipäivä "pussihukkien" kerhollamme.  Eipä siinä auttanut kuin raahata lopen väsynyt bruumis ylös pahnan pohjilta ja yrittää jotenkin itsensä koota. Ulkona satoi ja ilma oli retkipäiväksi suhteellisen sopimaton. Starttasimme Oulun matkahuollosta klo 9 kohti Hailuotoa. Kuskinamme oli reissuiltamme tuttu ja luotettava kuski, nimi ?.

Oulunsalosta nousi kyytiin Leena ja Milja sekä matkanvarrelta muitakin retkeläisiä. Osa teki matkan omalla autollaan - mukana taisi olla 26 Ilcolaista. Menomatkalla totesimme, että ei se lyhyt linja-autokyytikään oikein onnistu avanneihmiseltä ilman toimivaa wc:tä

Hailuoto otti meidät vastaan ihanalla auringon paisteella - Oulussa päin taivas oli sysimustana ja siellä kuulemamme mukaan satoi koko päivän. Oliskohan ollut niin, että aurinkoinen porukka vei paisteen mennessään. Malla-sihteerimme oli suunnitellut meille mukavan päivän ja ohjelma-aikataulun.

Ensiksi menimme tutustumaan Hailuodon, ulkoisesti niin persoonalliseen kirkkoon. Suntio kertoili meille kirkon historiaa yms. Sisältä kirkko oli todella ihana, ainakin minua miellyttävä. Palaneesta kirkosta oli säilynyt hieno puhujan pönttö ja vitriiniin apostoleiden ym. veistokuvia. Hautausmaakierroksen jälkeen piipahdimme Hailuodon "markkinoilla" ja "marketissa". Sitten suunnistimme kylätalolle, josta osan matkaan lähti käsitöitä. Kahvi ja piirakat maistuivat eriparikupeista tosi hyvälle.  Sitten auton nokka kohti Marjaniemeä.

Luotsitalossa tutustuimme Hailuodon ihanaan luontoon ja historiaan. Osa matkalaisista kävi kalakaupoilla  ja saimme tutustua myös Luotolaisten käsitöihin. Marjaniemikierroksen lopulla ropsautti muutaman pisaran vettä, mutta ajoitus sateella meidän aikatauluumme oli juuri sopiva - emme kastuneet. Marjaniemestä lähtiessämme saimme näytöksen siitä, miten linja-autolla tehdään kalamuhennosta   Leena R oli laittanut siikaostoksenSa linja-auton renkaan päälle suojaan, ettei linnut niitä vie. Ovet olivat lukossa, joten autoonkaan niitä ei saanut. No, pahaksi onneksi kuski oli joutunut siirtämään autoa ja Leenan siiat sai tuta renkaista. Onneksi kaikki kalat eivät muusaantuneet. Toivottavsti Leena sai vielä lopuista kaloista maittavan kala-aterian kotonaan.

Hailuodon kirkolla oli sitten vuorossa ruokailu paikallisessa "ravintolassa". Meitä varten oli ruokapaikka auki ja ruOkalistan sihteeri toivonut suolivaivaisille sopivaksi. No, kaslerpihvi jäi kyllä usealla lautaselle ja ainakin minulla lähes koskematta. Pihvi oli aivan liian sitkeää - varmasti olisi koittanut entistä huonompi elämä, jos sen olisin nauttinut. Perunat ja kasvikset olivat maukkaita ja pehmeitä purukaluston hienonnettavaksi. Jälkiruoka oli aika herkkua, mutta ahneella on ... loppu. Sitä tuli syötyä liikaa ja olo senmukainen.

Paikallisen leipomon pitäjät oli ihan meitä varten nousseet baakaamaan leipiä meille.Tulihan noita ostettuakin ja illalla jo maisteltua. Maukkaita olivat ja etenkin ruisleipä ja saaristolaisleipä miellyttivät makuhermoja. Naapuritkin saivat tuliaisia ja Kalajoelle menevät  loput leivät tänään tuliaisiksi.

Vähän ennen Oulunsaloa alkoi melkoinen sade, mutte eipä se enää meidän retken tunnelmaa latistanut.

Kiitos mukavasta ja virkistävästä päivästä kaikille rakkaille pussihukkakavereille. Erityiskiitos meidän Malla S. sihteerille hyvin järjestetystä päivästä.

Hyvää syksyä kaikille

t. Henttu

 Syksy on edennyt niin pitkälle, että auringonkukkien olisi aika kukkia. Nuput löytyivät kahdesta parhaiten kasvaneesta yksilöstä. Panimme niille hyvät tukikepit ja sitten vielä mittasimme kasvit. Pisin oli 2 metriä ja toinenkin 1.7 metriä. Tulos on vähintään tyydyttävä. Ensi kesänä uusi yriitys, joskus vielä kukintakin onnistuu.

Edellisellä viikolla oli Ylikiimingissä "Järjestöt esittäytyvät" -tapahtuma Oulun Päivien aikaan. Tetu ja Topi olivat siellä perjantaina ja minä olin kaverina tiistaina.  Asiakastungosta ei ollut, mutta jotkut kävijät olivat aidosti kiinnostuneita avanneleikattujen asiasta. Hyvä oli luoda kontakteja muiden järjestöjen edustajiin (verkostoitua). Päivästä jäi minulle hyvä mieli. Otimme valokuvia, Topi on jo lähettänyt niitä sähköpostilla muille mukana olleille. Katsellaan niitä joskus kerhossa ja kerrotaan lisää.

Sara